blende

Saksa

Verbi

blende

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä blenden
2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä blenden
3. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä blenden
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä blenden

Unkari

Substantiivi

blende (monikko blendék)

1. aukko (optisen laitteen asetus, jolla säädetään kuvan muodostukseen saatavan valon määrää, himmentimen säätelemän reiän koko; radiotekniikassa antennin kyky absorboida sähkömagneettista säteilyä, apertuuri)