arvella

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arvella

  1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta arpi

Verbi[muokkaa]

arvella (67) (taivutus)

  1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
    Arvelin, että sataisi, mutta pouta siitä näyttää kehkeytyvän.

Etymologia[muokkaa]

Kantasanasta arvata.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. 5. muuttamaton laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.