Siirry sisältöön

apuri

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

apuri (6)

  1. jossakin avustava henkilö
    Juhlan lopuksi joulupukki apureineen toi lahjoja juhlakansalle.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑpuri/
  • tavutus: a‧pu‧ri

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apuri apurit
genetiivi apurin apurien
apureiden
apureitten
partitiivi apuria apureita
apureja
akkusatiivi apuri;
apurin
apurit
sisäpaikallissijat
inessiivi apurissa apureissa
elatiivi apurista apureista
illatiivi apuriin apureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi apurilla apureilla
ablatiivi apurilta apureilta
allatiivi apurille apureille
muut sijamuodot
essiivi apurina apureina
translatiivi apuriksi apureiksi
abessiivi apuritta apureitta
instruktiivi apurein
komitatiivi apureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo apuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

auttaa, apu + -ri

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • apuri Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 189 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa