Siirry sisältöön
absondertet
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä absondern (sivulauseessa; päälauseessa sondertet ab)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä absondern (sivulauseessa; päälauseessa sondertet ab)
-