absondertet

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

absondertet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä absondern (sivulauseessa; päälauseessa sondertet ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä absondern (sivulauseessa; päälauseessa sondertet ab)