abba
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
abba (9)
- isä; Raamatun Uudessa testamentissa Jumalan puhuttelusana, jota käytettiin myöhemmin puhuteltaessa piispoja ja patriarkkoja
Etymologia[muokkaa]
aramean kieltä
Käännökset[muokkaa]
1. isä; Raamatun Uudessa testamentissa Jumalan puhuttelusana, jota käytettiin myöhemmin puhuteltaessa piispoja ja patriarkkoja
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
- naisesta käytetty vastaava nimitys oli amma
Afar[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
abba
- (perheenjäsen) isä