überhörte

Saksa

Verbi

überhörte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä überhören (’ei olla kuulevinaan jotakin’)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä überhören (’ei olla kuulevinaan jotakin’)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä überhören (’ei olla kuulevinaan jotakin’)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä überhören (’ei olla kuulevinaan jotakin’)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta überhört (joka on partisiipin perfekti sanasta überhören)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta überhört (joka on partisiipin perfekti sanasta überhören)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta überhört (joka on partisiipin perfekti sanasta überhören)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta überhört (joka on partisiipin perfekti sanasta überhören)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta überhört (joka on partisiipin perfekti sanasta überhören)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta überhört (joka on partisiipin perfekti sanasta überhören)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta überhört (joka on partisiipin perfekti sanasta überhören)

Verbi

überhörte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä überhören (’kuulla liikaa’) (sivulauseessa; päälauseessa hörte über)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä überhören (’kuulla liikaa’) (sivulauseessa; päälauseessa hörte über)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä überhören (’kuulla liikaa’) (sivulauseessa; päälauseessa hörte über)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä überhören (’kuulla liikaa’) (sivulauseessa; päälauseessa hörte über)