urputtaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

urputtaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) valittaa
    Asiasta on enää turha urputtaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈurput̪ːɑː/
  • tavutus: ur‧put‧taa

Aiheesta muualla[muokkaa]