suuntautua

Suomi

Verbi

suuntautua (52-F) (taivutus)

1. olla taipuvainen
2. (kuvaannollisesti) kohdistua johonkin

   Kaikkien mielenkiinto oli suuntautunut muuhun kuin opetukseen.

Etymologia

refleksiivijohdos verbistä suunnata

Käännökset

ruotsi: inrikta sig, rikta sig

Liittyvät sanat

• suuntautuneisuus
• suuntautunut