suunta

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Suunta



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suunta (10)

  1. tavoitteena tai kohteena oleva konkreettinen tai kuvaannollinen sijainti, asema tai tila suhteessa vallitsevaan

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi suunta suunnat
genetiivi suunnan suuntien
(suuntain)
partitiivi suuntaa suuntia
akkusatiivi suunta; suunnan suunnat
Sisäpaikallissijat
inessiivi suunnassa suunnissa
elatiivi suunnasta suunnista
illatiivi suuntaan suuntiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi suunnalla suunnilla
ablatiivi suunnalta suunnilta
allatiivi suunnalle suunnille
Muut
essiivi suuntana suuntina
translatiivi suunnaksi suunniksi
abessiivi suunnatta suunnitta
instruktiivi suunnin
komitatiivi suuntine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aatesuunta, ajatussuunta, ajosuunta, ampumasuunta, eteläsuunta, halkeamissuunta, ilmansuunta, iskusuunta, itäsuunta, kaakkoissuunta, kasvusuunta, kehityssuunta, kiertosuunta, kompassisuunta, kulkusuunta, kääntymissuunta, laskusuunta, lounaissuunta, luoteissuunta, lähtösuunta, makusuunta, menosuunta, myötäsuunta, noususuunta, opintosuunta, pohjoissuunta, pystysuunta, rintamasuunta, sivusuunta, suuntaero, suuntakehä, suuntakulma, suuntaura, suuntavaihtelu, suuntavaikutus, suuntavaisto, suuntavakaus, suuntaviitta, suuntaviiva, suuntavilkku, taidesuunta, tutantosuunta, tuulensuunta, tyylisuunta, vaakasuunta, vaikutussuunta, vastakkaissuunta, vastasuunta

Idiomit[muokkaa]

Sanonnat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]