suunta
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
suunta (10)
- tavoitteena tai kohteena oleva konkreettinen tai kuvaannollinen sijainti, asema tai tila suhteessa vallitsevaan
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | suunta | suunnat |
| genetiivi | suunnan | suuntien (suuntain) |
| partitiivi | suuntaa | suuntia |
| akkusatiivi | suunta; suunnan | suunnat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suunnassa | suunnissa |
| elatiivi | suunnasta | suunnista |
| illatiivi | suuntaan | suuntiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suunnalla | suunnilla |
| ablatiivi | suunnalta | suunnilta |
| allatiivi | suunnalle | suunnille |
| Muut | ||
| essiivi | suuntana | suuntina |
| translatiivi | suunnaksi | suunniksi |
| abessiivi | suunnatta | suunnitta |
| instruktiivi | – | suunnin |
| komitatiivi | – | suuntine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. tavoitteena tai kohteena oleva konkreettinen tai kuvaannollinen sijainti, asema tai tila suhteessa vallitsevaan
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Johdokset
- adjektiivit: suunnaton
- substantiivit: suunnikas, suuntaus
- verbit: suunnata
[muokkaa] Yhdyssanat
[muokkaa] Idiomit
[muokkaa] Sanonnat
- saada suunniltaan saada raivostumaan
