surku
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
surku (taipumaton)
- sääli
- Voi surku! – pahoitteleva huudahdus
Etymologia[muokkaa]
Sanan alkuperä on epäselvä. Se voi olla germaaninen laina, kantagermaanin *surgō, vrt. nykyruotsin sorg, nykysaksan Sorge. Sanalla voi olla myös yhteys omaperäiseen surra–suru–surkastua-sanueeseen.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.