suru

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suru (1)[1]

  1. alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi suru surut
genetiivi surun surujen
(suruin)
partitiivi surua suruja
akkusatiivi suru; surun surut
Sisäpaikallissijat
inessiivi surussa suruissa
elatiivi surusta suruista
illatiivi suruun suruihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi surulla suruilla
ablatiivi surulta suruilta
allatiivi surulle suruille
Muut
essiivi suruna suruina
translatiivi suruksi suruiksi
abessiivi surutta suruitta
instruktiivi suruin
komitatiivi suruine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

maansuru, suruaika, suruharso, surujuhla, suruliputus, surumarssi, surumieli, surunappi, surunauha, surunkyynel, surunlapsi, surunpäivä, surunvalittaja, surunvalittelu, surupuku, surureuna, surureunus, surusaatto, surusaattue, surusanoma, surutalo, surutyö, suruvaippa, suruviesti, sydänsuru

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1