siisti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

siisti (5) (komparatiivi siistimpi, superlatiivi siistein) (taivutus[luo])

  1. jossa ei ole likaa, puhdas
  2. (slangia) kiva, makee

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsiːst̪i/
  • tavutus: siis‧ti

Etymologia[muokkaa]

venäjän sanasta чистый (tšistyj) ’puhdas’.[1][2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

epäsiisti, sikasiisti, sisäsiisti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • siisti Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 109, 110, 1129, 1213, 3851 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.