särkevät

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

särkevät

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä särkeä
  2. monikkomuoto sanasta särkevä (joka on partisiipin perfekti verbistä särkeä)