särkeä

Suomi

Substantiivi

särkeä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta särki

Verbi

särkeä (58) (taivutus)

1. hajottaa palasiksi (myös kuvaannollisesti)

   Matti ja Maija särkivät ikkunan heittämällä siihen lumipallon.

   ~ jonkun sydän aiheuttaa sydänsuruja jklle

2. olla kovassa tuskassa, tuntua hyvin kipeältä

   Hammastani särkee taas.

Käännökset

1. rikkoa

Kts. rikkoa

2. olla tuskassa

englanti: ache ruotsi: värka

Liittyvät sanat

• rikkoa, paloitella
• jomottaa, kolottaa

Johdokset

• verbit: passiivinen särkyä