repellō (III) (akt. prees. inf. repellere, ind. perf. y. 1. p. reppulī, part. perf. repulsus) (taivutus[luo])
- työntää takaisin, kumoon
- ajaa pois, karkottaa
- karttaa, ehkäistä
- hylätä
- Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.