räime

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

räime (48)

  1. pitkäkestoinen voimakas ääni
    Rokin räimettä piisasi aamusta yömyöhään.

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

räime

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta räim
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta räim
  3. (taivutusmuoto) yksikön lyhyt illatiivi sanasta räim