pursuta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

pursuta (74) (taivutus[luo])

  1. puristua ulos jostakin
    pursuta yli äyräiden
  2. laajentua turpoamalla
  3. olla tupaten täynnä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpursut̪ɑˣ/
  • tavutus: pur‧su‧ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pursuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

pursuta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pursuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pursuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pursuttaa