tursuta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tursuta (74) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) pursuta, levitä, työntyä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈtursutɑ]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: tur‧su‧ta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tursuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

tursuta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tursuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tursuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tursuttaa