onkia
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
onkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta onki
Verbi[muokkaa]
- kalastaa käyttämällä onkea
- (kuvaannollisesti) yrittää saada vaivihkaa tietoja jostakin asiasta, urkkia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈoŋkiɑˣ/, [ˈo̞ŋk̟iɑ̝]
- tavutus: on‧ki‧a
Käännökset[muokkaa]
2. kuvaannollinen
Ks. urkkia |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- onkia Kielitoimiston sanakirjassa