omintakeinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
omintakeinen (38) (komparatiivi omintakeisempi, superlatiivi omintakeisin) (taivutus[luo])
- ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
- Häntä vieroksuttiin omintakeisten näkemystensä vuoksi.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈominˌt̪ɑkei̯nen/
- tavutus: o‧min‧ta‧kei‧nen
Käännökset[muokkaa]
1. ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: omintakeisesti
- substantiivit: omintakeisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- omintakeinen Kielitoimiston sanakirjassa