oireeton

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

oireeton (34-C)

  1. sellainen, joka ei aiheuta oireita
    Tauti on oireeton.
  2. sellainen, jolla ei ole oireita; joka ei oirehdi
    Potilas on oireeton.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈoi̯reːt̪on/
  • tavutus: oi‧ree‧ton

Etymologia[muokkaa]

sanan oire vartalosta oiree- ja suffiksista -ton

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]