molottaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
molottaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- (arkikieltä) puhua epäselvästi
- Mitä ihmettä sä oikein molotat?
- (arkikieltä) puhua tuntematonta vierasta kieltä
- Ne miehet molottivat jotakin ihme siansaksaa tai ugla-buglakieltä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmolot̪ːɑːˣ/
- tavutus: mo‧lot‧taa
Käännökset[muokkaa]
1. arkikieltä: puhua epäselvästi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: molotus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- molottaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C