leijua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leijua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta leiju

Verbi[muokkaa]

leijua (52) (taivutus[luo])[1]

  1. liikkua tai pysyä paikallaan ilmassa tai vedessä koskettamatta maahan
  2. (slangia) leveillä, kerskua

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlei̯juɑˣ/
  • tavutus: lei‧ju‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

leijukuivaus, leijupakastus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • leijua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52