laota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

laota (74-D) (taivutus[luo])

  1. (erit. viljasta) kaatua (myös kuvaannollisesti, ihmisistä)
    Vilja lakoaa helposti myrskyisällä säällä.
    Miehet lakosivat ihastuksesta, kun Leena alkoi laulaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑot̪ɑˣ/
  • tavutus: la‧o‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanan lako vartalosta lao- ja suffiksista -ta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Anagrammit[muokkaa]

aalto, latoa, loata

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • laota Kielitoimiston sanakirjassa