kotsa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kotsa

  1. (puhekieltä) hattu, päähine
    Kato, mikä kotsa tolla muijalla on päässä!
    komea kotsa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkot̪sɑ/
  • tavutus: kot‧sa

Etymologia[muokkaa]

Kotsa oli venäläissyntyinen helsinkiläinen hatuntekijä, jonka valmistamissa hatuissa oli tietysti hatun pohjassa valmistajan nimi ’Kotsa’, josta synonyymi hyvälle hatulle. Vrt. ’Stetson’, josta on tullut synonyymi ’länkkärihatulle’.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kotsa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

kotsa

  1. (vanha, harvinainen) Vanhastaan matkustusvaunu tai -kärry, nykyään auto, elää sinnittelee joissain harvoissa yhteyksissä.
    Vanha romukotsa.

Etymologia[muokkaa]

Keskieurooppalainen laina, tarkemmin ottaen germaaninen. Vastaavuuksina ranskan coche (vanhanaikainen matkavaunu, nykyarkikielessä myös linja-auto tai bussi) ja espanjan coche (nykyään auto, sekä vastaava matkakärry).

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kotsa

  1. (puhekieltä) koti
    Mäpä lähdenkin tästä kotsaan.
  2. (slangia) kotitalous (koulun oppiaineena)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kotsa Kielitoimiston sanakirjassa