kielikunta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kielikunta
- (kielitiede) oletetun ja yleensä myös tieteellisesti todistetun sukulaisuuden perusteella tehdyn jaon mukaisesti yhteen kuuluvien kielten ryhmä, kieliperhe
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯liˌkunt̪ɑ/
- tavutus: kie‧li‧kun‧ta
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. sukulaisuuden perusteella tehdyn jaon mukaisesti yhteen kuuluvien kielten ryhmä, kieliperhe
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
- afroaasialainen kieli, altailainen kieli, austroaasialainen kieli, austronesialainen kieli, dagestanilainen kieli, eskimo-aleuttilainen kieli, eteläkaukasialainen kieli, indoeurooppalainen kieli, japanilainen kieli
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kielikunta Kielitoimiston sanakirjassa
- kielikunta Tieteen termipankissa