keikahtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
keikahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- kaatua, mennä kumoon
- kääntyä kerran äkillisesti
- (arkikieltä, leikkimielinen, kiertoilmaus) kuolla, kupsahtaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈkeikɑhtɑː]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: kei‧kah‧taa
Etymologia[muokkaa]
- momentaanijohdos verbistä keikkua
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: keikahdus
- verbit: keikahdella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keikahtaa Kielitoimiston sanakirjassa