kammota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kammota (74) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) tuntea tai kokea kammoa jkta tai jtk kohtaan
    Noin puolet aikuisista kammoaa hammaslääkäriä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑmːot̪ɑˣ/
  • tavutus: kam‧mo‧ta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kammota Kielitoimiston sanakirjassa