juurtaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

juurtaa (54-K) (taivutus[luo])

  1. pohjautua, perustua, juontua
    Hänen henkiset haavansa juurtavat lapsuuden kokemuksista.
  2. (matematiikka) ottaa juuri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjuːrt̪ɑːˣ/
  • tavutus: juur‧taa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • juurtaa Kielitoimiston sanakirjassa