juro
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Adjektiivi
juro (1) (komparatiivi jurompi, superlatiivi juroin) (taivutus)
- vähäpuheinen ja totisen oloinen, jäyhän yksitotinen ja usein omissa oloissaan paikallaan pysyvä
- Matti osoittautui mukavaksi kaveriksi vaikka vähän juro onkin.
- Jurot kalat eivät hevin ui pyydykseen.
[muokkaa] Käännökset
|
|
[muokkaa] Espanja
[muokkaa] Substantiivi
juro
- pysyvä omistusoikeus
- (historia) eläke (vastineeksi kruunulle lainatuista rahoista tai kuninkaan myöntämänä)
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Verbi
juro
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä jurar
