juro

Katso myös: juró ja ĵuro

Suomi

Adjektiivi

juro (1) (komparatiivi jurompi, superlatiivi juroin) (taivutus)

1. vähäpuheinen ja totisen oloinen, jäyhän yksitotinen ja usein omissa oloissaan paikallaan pysyvä

   Matti osoittautui mukavaksi kaveriksi vaikka vähän juro onkin.

   Jurot kalat eivät hevin ui pyydykseen.

Käännökset

englanti: sullen

ruotsi: trumpen

Espanja

Substantiivi

juro m. (monikko juros)

1. pysyvä omistusoikeus
2. (historia) eläke (vastineeksi kruunulle lainatuista rahoista tai kuninkaan myöntämänä)

Liittyvät sanat

• asiento

Verbi

juro

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä jurar