jurous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jurous (40)[1]

  1. se, että on juro

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjurous/ tai /ˈjurou̯s/
  • tavutus: ju‧ro‧us / ju‧rous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jurous juroudet
genetiivi jurouden jurouksien
partitiivi juroutta jurouksia
akkusatiivi jurous;
jurouden
juroudet
sisäpaikallissijat
inessiivi juroudessa jurouksissa
elatiivi juroudesta jurouksista
illatiivi jurouteen jurouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juroudella jurouksilla
ablatiivi juroudelta jurouksilta
allatiivi juroudelle jurouksille
muut sijamuodot
essiivi juroutena jurouksina
translatiivi juroudeksi jurouksiksi
abessiivi juroudetta jurouksitta
instruktiivi jurouksin
komitatiivi jurouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juroude-
vahva vartalo juroute-
konsonantti-
vartalo
jurout-

Etymologia[muokkaa]

sanan juro vartalosta juro- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jurous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40