itsetön

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

itsetön (34-C)

  1. (murteellinen) tajuton
  2. ihminen, jolta puuttuu itse eli varjosielu; halvaantunut, sairas tai rappiolla oleva ihminen lähde?

Etymologia[muokkaa]

alkukantaisen uskomuksen mukaan mukaan kaatumatautinen menettää kohtauksessa sielunsa eli itsensä[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. Teoksen verkkoversio.