itsekseen
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
itsekseen
- yksinään, omissa oloissaan
- Matti on asustellut jo kauan itsekseen, mutta erakko hän ei ole.
- (murteellinen) itsenäisesti, itse, keneltäkään kyselemättä
- Itsekseen hän päättää suvereenisti omista asioistaan.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈitsekseːn]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: it‧sek‧seen
Käännökset[muokkaa]
1. yksinään
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- itsekseen Kielitoimiston sanakirjassa
Pronomini[muokkaa]
itsekseen
- yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
- Mies ei ollut uskoa peilistä kuvastunutta olentoa itsekseen.
- yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
- He olivat niin yhdennäköisiä, että luulivat toisiaan valokuvassa itsekseen.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Etymologia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
itsekseen
- yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
- Hän havahtui hereille luultuaan unessa näkemäänsä hahmoa ruumiista poistuneeksi itsekseen.
- yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
- Eräissä kulttuureissa ihmiset saattavat pelätä ulkopuolisten henkiolentojen pyrkivän soluttautumaan heidän itsekseen.