irren
Saksa[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
irren
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta irre
Verbi[muokkaa]
| Taivutus[luo] | |
|---|---|
| ind. prees. y. 2. p. | irrst |
| ind. prees. y. 3. p. | irrt |
| ind. imperf. y. 3. p. | irrte |
| part. perf. | geirrt |
| apuverbi | haben |
irren
- refl.: sich (a) irren erehtyä, olla väärässä
- harhailla
- durch die Stadt irren harhailla ympäri kaupunkia
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: verirren