galt yl. (2) (yks. määr. galten [luo], mon. epämäär. galtar [luo], mon. määr. galtarna [luo])
- karju
galt
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä gelten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä gelten