elohopea
Suomi[muokkaa]
| Alkuaineet | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| kulta ← elohopea → tallium | ||||||
| Au ← Hg → Tl | ||||||
 | ||||||
Substantiivi[muokkaa]
elohopea (15)
- sinkkiryhmän metallinen alkuaine, kemiallinen merkki Hg
- Elohopea on ns. puolijalometalli.
- (kuvaannollisesti) lämpötila; lämpömittarin lukema
- Ikkunasta näkyy paksu lumikerros ja elohopea näyttää miinus kymmentä.
- (kuvaannollisesti) hyvin vilkas t. eloisa ihminen
Ääntäminen[muokkaa]
Etymologia[muokkaa]
Yhdyssana sanoista elo ja hopea. Sanaa käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja luoden sen aiemman ilmauksen elävä hopea pohjalta. Sana on käännöslaina vrt. viron elavhõbe sekä ruotsin kvicksilver ja saksan Quecksilber, joiden alkuosa on aiemmin tarkoittanut elävää, sekä vanhentuneet latinan argentum vivum, ranskan vif-argent ja italian argento vivo.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. metallinen alkuaine
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
elohopeailmapuntari, elohopealamppu, elohopealämpömittari, elohopeamillimetri, elohopeamyrkytys, elohopeapatsas, elohopeaseos, elohopeasulfidi, elohopeayhdiste, metyylielohopea, räjähdyselohopea
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)