Liite:Verbitaivutus/suomi/kostua

Wikisanakirjasta
Vartalot
vokaalivartalo kostu-
heikko vokaalivartalo -
vahva vokaalivartalo -
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kostun en kostu minä olen kostunut en ole kostunut
sinä kostut et kostu sinä olet kostunut et ole kostunut
hän kostuu ei kostu hän on kostunut ei ole kostunut
me kostumme emme kostu me olemme kostuneet emme ole kostuneet
te
Te
kostutte
-"-
ette kostu
-"-
te
Te
olette kostuneet
olette kostunut
ette ole kostuneet
ette ole kostunut
he kostuvat eivät kostu he ovat kostuneet eivät ole kostuneet
passiivi kostutaan ei kostuta passiivi on kostuttu ei ole kostuttu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kostuin en kostunut minä olin kostunut en ollut kostunut
sinä kostuit et kostunut sinä olit kostunut et ollut kostunut
hän kostui ei kostunut hän oli kostunut ei ollut kostunut
me kostuimme emme kostuneet me olimme kostuneet emme olleet kostuneet
te
Te
kostuitte
-"-
ette kostuneet
ette kostunut
te
Te
olitte kostuneet
olitte kostunut
ette olleet kostuneet
ette olleet kostunut
he kostuivat eivät kostuneet he olivat kostuneet eivät olleet kostuneet
passiivi kostuttiin ei kostuttu passiivi oli kostuttu ei ollut kostuttu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kostuisin en kostuisi minä olisin kostunut en olisi kostunut
sinä kostuisit et kostuisi sinä olisit kostunut et olisi kostunut
hän kostuisi ei kostuisi hän olisi kostunut ei olisi kostunut
me kostuisimme emme kostuisi me olisimme kostuneet emme olisi kostuneet
te
Te
kostuisitte
-"-
ette kostuisi
-"-
te
Te
olisitte kostuneet
olisitte kostunut
ette olisi kostuneet
ette olisi kostunut
he kostuisivat eivät kostuisi he olisivat kostuneet eivät olisi kostuneet
passiivi kostuttaisiin ei kostuttaisi passiivi olisi kostuttu ei olisi kostuttu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kostunen en kostune minä lienen kostunut en liene kostunut
sinä kostunet et kostune sinä lienet kostunut et liene kostunut
hän kostunee ei kostune hän lienee kostunut ei liene kostunut
me kostunemme emme kostune me lienemme kostuneet emme liene kostuneet
te
Te
kostunette
-"-
ette kostune
-"-
te
Te
lienette kostuneet
lienette kostunut
ette liene kostuneet
ette liene kostunut
he kostunevat eivät kostune he lienevät kostuneet eivät liene kostuneet
passiivi kostuttaneen ei kostuttane passiivi lienee kostuttu ei liene kostuttu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä kostu älä kostu sinä
hän kostukoon älköön kostuko hän olkoon kostunut älköön olko kostunut
me kostukaamme älkäämme kostuko me
te
Te
kostukaa
-"-
älkää kostuko
-"-
te
Te
he kostukoot älkööt kostuko he olkoot kostuneet älkööt olko kostuneet
passiivi kostuttakoon älköön kostuttako passiivi olkoon kostuttu älköön olko kostuttu

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. kostua preesens kostuva kostuttava
pitkä 1. kostuakseen1 perfekti kostunut kostuttu
2. inessiivi kostuessa2 kostuttaessa agentti kostuma4
instruktiivi kostuen kielteinen agentti kostumaton
3. inessiivi kostumassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi kostumasta
illatiivi kostumaan
adessiivi kostumalla
abessiivi kostumatta
instruktiivi kostuman kostuttaman
4. kostuminen
5 kostumaisillaan3