äänirauta

Suomi

Substantiivi

äänirauta

1. teräksinen kaksihaarainen puikko, joka värähtelee ominaistaajuudellaan tuottaen puhtaan sävelen, jota käytetään vertailuäänenä kuoron tai soittimien vireisyyden tarkistamiseen

   Kuoronjohtaja kopauttaa ääniraudastaan a-sävelen.

   Äänirauta on pianonvirittäjän tärkeä apuväline.

Etymologia

• yhdyssana sanoista ääni ja rauta

Käännökset

englanti: tuning fork ido: diapazono

viro: helihark

Liittyvät sanat

• ominaistaajuus, sävel