zersplitterten

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

zersplitterten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä zersplittern
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä zersplittern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä zersplittern
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä zersplittern
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta zersplittert (joka on partisiipin perfekti sanasta zersplittern)