wiederholten

Saksa

Verbi

wiederholten

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)

Verbi

wiederholten

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holten wieder)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holten wieder)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holten wieder)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holten wieder)