viivata

Suomi

Verbi

viivata (73) (taivutus[luo])

1. vetää viiva tai viivoja jhk, merkitä jkn viivalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːʋɑt̪ɑˣ/
• tavutus: vii‧va‧ta

Etymologia

• substantiivi viiva (vartalo viiva- + pääte -ta (:-a-))

Käännökset

1. vetää viiva tai viivoja jhk

ruotsi: linjera

Liittyvät sanat

• piirtää
• viivaamaton
• viivastaa
• viivattu
• viivoittaa

Johdokset

• substantiivit: viivaaminen, viivain

Yhdyssanat

alleviivata, yliviivata

Aiheesta muualla

• viivata Kielitoimiston sanakirjassa