verstaubten

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

verstaubten

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta verstaubt
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta verstaubt
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta verstaubt
  4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta verstaubt
  5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta verstaubt
  6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta verstaubt
  7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta verstaubt
  8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta verstaubt
  9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta verstaubt

Verbi[muokkaa]

verstaubten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verstauben
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verstauben
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verstauben
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verstauben
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)