verhörten

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

verhörten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verhören
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verhören
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verhören
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verhören
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta verhört (joka on partisiipin perfekti sanasta verhören)