varoittelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]varoittelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑroi̯t̪ˌt̪elu/
- tavutus: va‧roit‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varoittelu | varoittelut |
| genetiivi | varoittelun | varoittelujen varoitteluiden varoitteluitten |
| partitiivi | varoittelua | varoitteluita varoitteluja |
| akkusatiivi | varoittelu; varoittelun |
varoittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varoittelussa | varoitteluissa |
| elatiivi | varoittelusta | varoitteluista |
| illatiivi | varoitteluun | varoitteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varoittelulla | varoitteluilla |
| ablatiivi | varoittelulta | varoitteluilta |
| allatiivi | varoittelulle | varoitteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varoitteluna | varoitteluina |
| translatiivi | varoitteluksi | varoitteluiksi |
| abessiivi | varoittelutta | varoitteluitta |
| instruktiivi | – | varoitteluin |
| komitatiivi | – | varoitteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varoittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi varoitella ((vahva) vokaalivartalo varoittele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. varoitteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- varoittelu Kielitoimiston sanakirjassa