vajentua

Suomi

Verbi

vajentua (52-J) (taivutus[luo])

1. rinnakkaismuoto sanasta vajeta

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑjent̪uɑˣ/
• tavutus: va‧jen‧tu‧a

Etymologia

• verbi vajentaa (vahva vokaalivartalo vajent|a- + pääte -ua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vajentuminen

Aiheesta muualla

• vajentua Kielitoimiston sanakirjassa