unnutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
unnutus (39)
- lapsen nukuttaminen, uneen tuudittaminen, nunnutus, sylissä keinutus
- pienten lasten mielihyvän haku koskettelemalla tai painelemalla sukuelimiään; se, että unnuttaa
Etymologia[muokkaa]
Uneen vaipumista eli nukahtamista tarkoittavan untua-verbin kausatiivinen johdos, untumisen aiheuttaminen. Tätä muistuttavat, pikkulasta tarkoittavat sanat vunukka ja unukka ovat kuitenkin lainaa venäjästä.