unis

Latina

Numeraali

ūnīs

1. (kardinaaliluku, taivutusmuoto) monikon maskuliinin, feminiinin ja neutrin datiivimuoto sanasta ūnus
2. (kardinaaliluku, taivutusmuoto) monikon maskuliinin, feminiinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta ūnus

Verbi

ūnīs

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ūniō

Ranska

Verbi

unis

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä unir
2. indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä unir
3. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä unir
4. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä unir
5. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä unir
6. monikon maskuliinimuoto sanasta uni (joka on partisiipin perfekti sanasta unir)