uhmaa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uhmaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta uhma
Verbi[muokkaa]
uhmaa
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä uhmata
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uhmata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uhmata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uhmata