Siirry sisältöön

tutkiskelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tutkiskelu (2)

  1. tutkiskeleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ut̪kisˌkelu/
  • tavutus: tut‧kis‧ke‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tutkiskelu tutkiskelut
genetiivi tutkiskelun tutkiskelujen
tutkiskeluiden
tutkiskeluitten
partitiivi tutkiskelua tutkiskeluita
tutkiskeluja
akkusatiivi tutkiskelu;
tutkiskelun
tutkiskelut
sisäpaikallissijat
inessiivi tutkiskelussa tutkiskeluissa
elatiivi tutkiskelusta tutkiskeluista
illatiivi tutkiskeluun tutkiskeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tutkiskelulla tutkiskeluilla
ablatiivi tutkiskelulta tutkiskeluilta
allatiivi tutkiskelulle tutkiskeluille
muut sijamuodot
essiivi tutkiskeluna tutkiskeluina
translatiivi tutkiskeluksi tutkiskeluiksi
abessiivi tutkiskelutta tutkiskeluitta
instruktiivi tutkiskeluin
komitatiivi tutkiskeluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tutkiskelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]