tursua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tursua (52) (taivutus[luo])

  1. rinnakkaismuoto verbistä tursuta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈtursuɑ]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: tur‧su‧a


Verbi[muokkaa]

tursua

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tursuta
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tursuta
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tursuta